perjantai 18. maaliskuuta 2011

Oma kaupunki

Berliini the coolest city in the world!


Kun elokuussa 2010 muutin Berliiniin oli käsitykseni kaupungistä täysin erilainen millaiseksi se nyt on muodostunut.  Olin käynyt täällä edellisen kerran keväällä 2005.  Tällöin olin veistämässä autoa faijan kanssa. Auto löytyi helposti ja loput ajasta pyörittiin länsi-berliinissä pubista pubiin hefenweizeneita ja snitzeleitä vetäen. Kuitenkin vuosi vuodelta reissuni jälkeen alkoi jengi reissata enemmän ja enemmän Berliiniin kaupunkia loputtomasti hehkuttaen. Olin skeptinen, olinhan ollut sielä näkemättä mitään erikoista erikois oluita laskematta.


Nyt noin kahdeksan kuukautta myöhemmin voin helposti alle kirjoittaa artikkelin: http://www.hollywoodreporter.com/news/berlin-became-coolest-city-planet-97748

Berliini tarjoaa kaikille jotakin. Voin vain kuvitella miten fileissä voisin olla, jos olisin kiinnostunut kulttuuritarjonnasta.  Klassisesti plakkarissa on nolla keikkaa, nolla taidenäyttelyä tai mitään muutakaan "kulttuuri paskaa". Kerran olin menossa valokuvanäyttelyyn, mutta galleria oli suljettu.  Tuulihousut suhisten olen sentään ravannut urheilutapahtumissa (en sentään joditabletteja hamstraamassa). Keskiössä ovat olleet Hertha BSC, Berlin Alba, Berlin Eisbären ja tietysti SG BA Tempelhof.

Miksi kaikki on niin helppoa täällä? Ensinäkin, muutimme tänne "toistaiseksi". Sitä tästä on tullut, täydellinen arki. Takaraivossa toki välillä kolkuttaa, koska pitäisi palata Helsinkiin oikeaan elämään. Töihin ja yliopistolle. Kahdeksaa kuukautta unelmaa, joka jatkuu ja jatkuu, on vain vaikea lopettaa. En ole valmis päättämään vuottani ammattilaisena ja jättämään uusia kavereitani. Statuksen tiputtaminen takaisin opiskelijaan, nuhjuisten ravintoloiden vaihtuminen unicafeen ja asunnon kutistuminen puoleen menee kategoriaan ei mielellään. Täällä viikon ainoat rutiinina koostuvat treeneistä. Jokaiselle arkipäivälle on vähintään yhdet treenit ja ainakin viikonlopun toisena päivänä on peli jossain päin Saksaa.  Peleissä meitä on katsomassa parhaillaan 400-500 ihmistä - lopputurnauksissa ollut lähes pari tuhattakin aiempina vuosina. Vaikea kuvailla tunnetta kun parin metrin päässä ihmiset näyttävät kansainvälisiä sormimerkkejä ja huutavat sinulle raivopäissään jotain mitä ymmärrä. 



Kaikesta huolimatta urheilu on vain pieni osa lopulta mikä saa rakastamaan kaupunkia. Mahdollisuuksien määrä kaikessa mitä haluaa tehdä ja tietysti se että kaikkeen on varaa täällä. Ehkä pitäisi repäistä vielä ennen kesää ja käydä katsomassa joku keikka, näyttely, ehkäpä hätäinen dinosaurusmuseokin.

Pelottava paluu arkeen ilman parin euron dönereitä on kuitenkin edessä enemmin tai myöhemmin - nyt on pakko nauttia! Muutimme juuri Mittestä Bergstrasselta Prentzlauer Bergiin jossa kulutan viimeiset kuukauteni täällä.

Over and out 
Hösse @ st.oberholtz

Kuvat: UHC Weissenfels & Miikka Luotio  http://www.fotoblur.com/people/mluotio