torstai 6. tammikuuta 2011

There's no place like home

Paluu tulevaisuuteen. Kaiken kaikkiaan elämän muodostuessa liian hektiseksi, loppuvat ensimmäisinä aikaa polttavat harrastukset, jotka ovat täysin tyhjänpäiväisiä, kuten blogin kirjoittelu.

Palatakseni kuitenkin otsikon alaisuuteen. Ajattelin pitkään kirjoittaa oman versioni,ehkä jonkinlaisen vastineeni Helsingin Sanomissa olleelle kolumnille, miksei Helsinki ole kuin Berliini. Itseäni kirjoitus otti päähän oikein kunnolla. Syy löytynee suurelta osin kapeakatseisesta kuvasta jota - varmaankin tarkoituksella provosoiden - toimittaja jakoi Berliinistä.

Kuitenkin kun toisessa välilehdessä  on stand by tilassa 16 sivua kirjoittamatonta casestudya, on parempi jättää Berliini marmatus vähemmälle. Keskittyä olennaiseen ja  alkaa miettimään miten pelastan tai ehkäisen sosioekonomisia ongelmia osuustoiminnallisella yrittämisellä jossain forssan kokoisessa  käpykylässä Suomen maaseudulla.

Pieni catch up kuitenkin:

Kilpajuoksu aikaa vastaan kiristyi huomatessani pystyväni painamaan koulua täältäkäsin Helsinkiin samalla rytmillä, mitä Helsingissä  ollessani halutessani saisin tehtyä.  Tämä todellisuus kohtasi luonnollisesti hetkenä, jolloin myös jengiä alkoi olemaan kokoajan täällä käymässä. Tämä tarkoitti ikuista tasapainoilua aikatauljen kanssa. Loputon running late fiilis joka asissa, joka omassa tapauksessani tarkoittaa asioiden eteenpäin siirtämistä. 

Kaiken kaikkiaan tai kaikesta huolimatta oli joulukuu mitä upein täällä Berliinissä, kiitos kaikkien täällä pyörineiden. Joulukuun alun jälkeen Askon, Kristiinan, Toffen, Jessin, Robiksen, Emman ja vanhempienikaan stoppia unohtamatta, aika kului naurettavaa kyytiä. Käytännössä koko joulukuu meni koulun osalta kebabiksi. Kaiken kruunasi kun 16 sivua valmista tekstiä katosi uudenvuoden aattona ajasta ikuisuuteen. Käytännössä damage control on siis nyt täydessä käynnissä ja homma on taas mielettömässä nosteessa.

Toinen syy vähään kirjoitteluun on, että mun elämä alkoi olla ilman tätä blogiaki ihan super sählyistä.  Kolmet lajitreenit hallissa, lisäten siihen kolmet punttitreenit ja viikottainen peli jossain päin Saksanmaata. Täällä ei ole kerenny pahemmin käydä missää ulkona tuulettumassa, tai tehä mitään muutakaan kuin juosta salilla treenamassa tai hallissa kärvistellä pallonperässä. Sain vielä eilen mailinkin jossa meikämandoliinille tarjotaan duunia seuran juniorivalmenatjana. Luulin, että en ikinä palaisi valmentajaksi sen jälkeen, kun hengasin lauttasaaren kirkon salissa super hitsanneena 12-13 vuotiaiden kundien kanssa kerran viikossa reilun vuoden ajan noin kymmenen vuotta sitten.

Aika on rahaa, mulla ei ole kumpaakaan, joten pakko alkaa painaa pitkää päivää. Osma ja Ella on käymässä Berliinissä nyt, pakko siirtyä siis vähän tutkimaan miten Forssassa menee ja sit painua ulos katsomaan juuri julistettua mustan jään hätätilaa ja kananmuna skandaalia.

Uusi vuosi uudet jutut. Koitan kirjoittaa jotain vähemmän arenacenteriltä, hikisiltä puuhelmiltä ja hiusgeeliltä haisevia juttuja, ja pitäytyä siinä mitä tapahtuu Berliinissä vuonna 2011!